Egon Friedell (kirjailija, kulttuurihistorioitsija ja filosofi, eli 1878–1938) kirjoitti uusiksi eurooppalaisen kulttuurihistorian.

Friedell piti aiempia ammattioppineiden historiateoksia hengettöminä ja persoonattomina aineistokasoina. Kulttuurihistoriankirjoituksen ainoa oikeutettu muoto oli anekdootti, eli pieni tarina tai kasku. Herkullinen lukupala Friedellin Uuden ajan kulttuurihistoria onkin.

Keskiaika ei Friedellin mielestä ollut synkkä, kuten monesti väitämme, vaan valoisa. Keskiajan ihminen vietti aikaansa joutilaisuudessa silloin, kun ei käynyt sotaa. Hän oli viisas, lahjakas ja kypsä lapsi, ajatteli kirkkaasti ja oli rakennustaiteen taituri.

Kaikki oli jumalallista, kaikki oli ihanaa, kaiken yli levitettiin unelmien ja huumausten taikahuntu. Ihminen oli optimistinen, täynnä luottamusta ja iloa, sillä hän uskoi olioihin. Hän uskoi itseensä ja uskoi kaiken: jokaisen näyn, huhun, pyhimykset, noidat, Jumalan ja Perkeleen.

Pyhässä yksinkertaisuudessa oli silti läsnä myös alituinen pelko: Kuinka pystyy tyydyttämään kaikkivaltiaan Jumalan?

Keskiajan maailma oli selkeästi rakennettu. Hengellinen alue kohosi uskovaisten perustalta pappien ja paavien kautta aina Jumalaan asti. Maailmallinen rakennelma nousi talonpojista ritarien ja herttuoiden kautta keisariin. Kaikki kuului samaan kokonaisuuteen: köyhät ja yksinkertaiset, lapset, syntiset, liljat ja varpuset.

Hengellinen oli todellista. Sen sijaan kaikki maailmalliset oliot, esineet ja toiminnot olivat vain todellisen eli hengellisen symboleita. Ne olivat olemassa, jos niiden olemassaoloon uskoi.

Friedellin mukaan keskiaika kuoli ruttoon, mustaan surmaan. Uuden ajan ja uuden ihmisen alku oli ”mustan surman” vuosi 1348. Köyhältä tuntuu hieno uusi aikamme, järjen valta, valistettu ihminen, kun maailmamme ei enää ole Jumalan tahtoma mysteeri, vaan ihmisen luoma rationaliteetti.

(Teksti sovitettu Egon Friedellin tekstin pohjalta.

Lähdeteos: Egon Friedell: Uuden ajan kulttuurihistoria, osa I, suom. Erik Ahlman, WSOY 1950)

Fibonacci oli keskiajan merkittävimpiä matemaatikkoja. Hän tutustui nollaan ja arabialaisiin numeroihin Pohjois-Afrikassa ja puhui niiden käytön puolesta Euroopassa.

Fibonaccin nimeä kantava lukujono alkaa numeroilla

0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55…. Jokainen luku on kahden sitä edeltävän numeron summa.

Lukujonossa on monenlaista taikaa. Useimpien kukkien terälehtien lukumäärä löytyy siitä, samoin vaikkapa auringonkukan siemenkodan tai ananaksen ja männynkävyn suomuspiraalien lukumäärät.